Mustia 20 kopeekan ehiökuoria tunnetaan vain kaksi kohdetta
Vuoden 1850 suomalaisista 20 kopeekan mustaa ehiökuorta on sanottu alallaan maailman ”suuriin harvinaisuuksiin” kuuluvaksi. Väitteellä on todellisuuspohjaa, sillä niitä tunnetaan vain kaksi kohdetta. Molemmat ovat olleet keräilijäpiirien tiedossa jo hyvinkin pitkään eikä uusia löytöjä ole tehty eikä taideta tehdäkään. Toinen tunnetuista ehiökuorista on ollut pitkään Suomen postimuseossa, toinen taas on ollut aika ajoin kansainvälisillä markkinoilla. Ns. vapaan ehiökuoren liikkeet markkinoilla ovat olleet pääosin hitaita. Vuosikymmeniä sitten liikkui huhuja, että eräässä ulkomaisessa museossa olisi kolmas kohde, mutta näille huhuille ei ilmeisesti saatu koskaan vahvistusta.
Kahdessa eri ehiökuorisarjassa, niin vuoden 1845 porto stempeleissä kuin vuoden 1850 soikioehiöissäkin, on korkea-arvoiset 20 kopeekan ehiökuoret. Postimaksu 20 kopeekkaa oli kirjeelle puolestaan puolestatoista luodista aina kolmeen luotiin (1 luoti oli 13,3 grammaa). Kuljetusmatka taas oli yli 125 virstalle eli ns. pitempi taksamuoto (1 virsta oli 1 068,8 m). Postimaksu Venäjälle oli aina 20 kopeekkaa. Tuleekin mieleen ajatus, että 20 kopeekan ehiökuoret oli tarkoitettu nimenomaan Venäjän suunnan tarpeita varten, joskaan sitä ei missään yhteydessä mainittu. Joka tapauksessa
20 kopeekan kuorien tarve oli vähäinen. Punaista 20 kopeekan porto stempel-kuoria on tietojen mukaan käytetty 645 kappaletta ja 20 kop mustaa jo tuntuvasti enemmän eli 1 495 kappaletta.
Postimuseossa oleva 20 kopeekan ehiökuori on osoitettu mademoiselle Fanny Branderille St Michelin (Mikkeli) Heikkalaan. Ehiökuori on lähetetty Helsingistä. Postileima on sekä kuoren etuosalla että myös takana arvoleimalla. Molemmat postileimat ovat hieman epäselviä, joskin se lienee Helsingfors 15.10.1852. Ehiökuoren vaiheista tiedetään varmuudella, että se kuului aikanaan Ferrarin jättikokoelmaan ja myytiin Ferrarin huutokaupoissa ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Sen ostajaa ei tiedetä, mutta mahdollisesti se on ollut Grosfils-Berger. Nyt se on ollut pitkään postimuseon kokoelmissa.
Toinen tunnettu kohde on osoitettu asessor A. F. Ekestubbelle Turkuun (Åbo). Leima on samalla tavoin epäselvä korkea nelikulmaleima Helsingfors 20 (?) 10.1853. Kohde oli myynnissä huhtikuussa 2003 Sveitsissa, kun siellä myytiin tunnettu Suomen merkkien ja ehiöiden kokoelma nimimerkillä ”Sibelius”. Klassillisen Suomen tuntijat tiesivät ja tietävät tämän edesmenneen henkilön kokoelman, mutta en halua tuoda sitä tarkoin esille, kun kokoelmakin hajotettiin nimimerkin suojassa. Kohteen arviohinta oli huutokauppaluettelossa 100 000 Sveitsin frangia. Tulosluettelon mukaan ehiökuori oli myyty ko. arviohinnalla lisättynä huutorahalla. Huutokaupan jälkeen ehiökuoren myynnistä liikkui erilaisia huhuja, mutta ne jääkööt omaan arvoonsa.
Huutokauppaluettelossa sen aikaisempina omistajina mainitaan Axel Trap-Holm, Agathon Fabergé, Mattsson ja Indrenius. Tästä ryhmästä puuttuu jostain syystä suomalaisissa vanhan polven keräilijäpiireissä aikoinaan tunnettu C.V. Bremer. Hänellä tiedetään olleen kokoelmissaan kaksi käyttämätöntä ja yksi käytetty 20 kopeekan punainen porto stempel-kuori ja ko. Ekestubben 20 kopeekan musta ehiökuori. Bremerin 20 kopeekan musta ehiökuori myytiin lontoolaisessa Stanley Gibbonsin huutokaupassa lokakuussa 1967. Tuliko se jo tuossa vaiheessa Sibelius-kokoelmaan vai vasta myöhemmin, siitä ei ole varmaa tietoa. Kohteesta sanotaan vuoden 2003 huutokauppaluettelossa, ettei kohde ole virheetön, vaan takaliuska on osittain irti ja kiinnitetty uudelleen. Edelleen todetaan, ettei puutteilla ole merkitystä, mikä pitänee paikkansa.
Ehiökuorten arvot ja uudistetun luetteloinnin löydät LAPE 2023 -luettelosta, jossa on mukana ehiökuorten erikoisluettelointi 1845 – 1884. Luettelon löydät stamps.fi verkkokaupasta.